Paahde

Louis Sacharin, Paahde (Holes) oli onnistunut kirjavalinta. Se tuli luettua alusta loppuun  huomaamatta, koska se oli niin hyvin kirjoitettu sivujuonineen. Huumori kevensi mukavasti kirjassa esiintyvää epäoikeuden mukaisuutta, pahuutta ja väkivaltaa.

Kirjan päähenkilön Stanley Yelnatsin elämää varjostaa kirous, jonka aiheutti hänen isoisoisoisänsä. Kirouksen seurauksena Stanleyhyn kohdistuu jatkuvaa epäonnea. Eräänä päivänä hänen päähänsä tippuvat lenkkikengät, joista hän ajattelee olevan hyötyä hänen isänsä tutkimuksissa. Kenkiä kotiin viedessään poliisit pysäyttävät hänet ja häntä syytetään baseball-tähden kenkien varastamisesta, johon hän on syytön. Oikeudessa tuomari paheksuu Stanleyn rikosta erityisesti, koska kengät oli tarkoitus huutokaupata ja tuotolla auttaa kodittomia.

Tuomari antaa Stanleylle mahdollisuuden valita rangaistus, joko Puolitoista vuotta Nuorisovankilassa tai Greenjärven-poikaleirillä. Stanley valitsee leirin, koska hänen perheellään ei ole ikinä ollut varaa leireihin. Hän pitää leiriä hauskana ajatuksena, mutta hänen kuvitelmansa haihtuvat sitä mukaa, mitä enemmän matka etenee: leiri on aavikolla keskellä ei mitään. Siellä ei näy mitään vihreää ja järvestäkin on jäljellä pelkkä kuivunut kuoppa.

Leirillä hän saa kovaa kohtelua: Ruokaa ja juomaa on vain vähän, pahinta kuitenkin on, että joka helteinen päivä pitää kaivaa lapiolla 1,5 metrin  syvyinen ja levyinen kuoppa kuivuneen järven pohjaan, ”luonnekasvatuksen” takia, mutta myöhemmin leiriläisille selviää kuoppien kaivamisen perimmäinen tarkoitus. Leiriltä voisi hyvin karata, sillä sen ympärillä ei ole minkäänlaisia aitoja tai muitakaan esteitä, mutta leiri on ainoa paikka josta satojen kilometrien säteellä saa vettä.

Poikien välillä vallitsee hierarkia, johon sisältyy alistamista uhkailuilla ja väkivaltaa käyttämällä. Stanley kuitenkin saa pojista ystäviä, mitä hänellä ei kotona ikinä ollut. Tärkeimmäksi ystäväksi hänelle tulee Zero, joka on poikien hierarkiassakin täysi nolla.

Ajanmittaan Zero saa tarpeekseen ja hän karkaa. Leirillä Zeroa ei kaivata, hänen tietonsa vain poistetaan rekisteristä ja on kuin häntä ei olisi siellä ollutkaan. Stanley kuitenkin on  Zerosta huolissaan ja lähtee vaaralliselle matkalle etsimään ystäväänsä. Kohtalolla on kuitenkin Stanleyn varalle vielä paljon muutakin.

Kirja oli suunnattu nuorille, mutta mielestäni se sopii myös vanhemmillekin lukijoille. Itse pidin kirjasta ja se oli mielestäni mielenkiintoinen ja kirjan arvoituksellisuus säilyi loppuun saakka, kuitenkin niin että lopulta kaikkeen löytyy vastaukset.