Nälkäpeli

Luin Suzanne Collinsin kirjan Nälkäpeli, (Hunger game) joka on Nälkäpeli-trilogian ensimmäinen osa. Kirja kertoo kuusitoistavuotiaasta Katniss Everdeenista, joka asuu perheensä kanssa 12. vyöhykkeellä Panem-nimisessä diktatuurissa. 

Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, sodat, tulipalot ja tulvat tuhosivat Pohjois-Amerikan. Sen raunioista syntyi Panem, kolmetoistavyöhykkeinen maa, jonka pääkaupunki on Capitol. Panemin kansalaiset olivat tyytymättömiä ja nousivat hallitsijoitaan vastaan kapinaan. He kuitenkin hävisivät taistelun ja rangaistukseksi kolmastoista vyöhyke tuhottiin perusteellisesti sekä kehitettiin nälkäpeli, jota seurataan television välityksellä joka kodissa Panemissa. Nälkäpelin säännöt ovat yksinkertaiset: jokaisen kahdentoista vyöhykkeen on arvottava yksi tyttö ja yksi poika osallistumaan kisaan. Nuoret viedään taisteluareenalle, jonka paikka vaihtuu vuosittain. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja, eli  nuorten on tapettava toisensa. 

16-vuotias Katniss Everdeen asuu vyöhykkeellä 12, joka on keskittynyt kaivosteollisuuteen. Katniksen perheeseen kuuluu hänen äitinsä ja 12-vuotias pikkusiskonsa Primrose Everdeen (Prim). Hänellä on yksi läheinen ystävä, Gale Hawthorne, joka kutsuu Katnissia lempinimellä Catnip. He ystävystyivät kantapään kautta vaikeina aikoina ja ovat opettaneet toisilleen yhtä ja toista metsästyksestä, esim. Gale opetti Katnikselle ansojen tekoa, joka osoittautui hyvin hyödylliseksi taidoksi myöhemmin. Katniss haaveilee usein Galen kanssa karkaavansa perheineen vyöhykkeeltään.

 Kun Prim arvotaan tribuutiksi Nälkäpeliin, Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi hänen tilalleen, koska ei voi sietää ajatusta siskostaan julmassa Nälkäpelissä. Poikatribuutiksi Katniksen pariksi arvotaan Peeta Mellark, joka on tehnyt Katnikselle kauan sitten palveluksen, jota hän ei voi ikinä unohtaa. Ennen kuin Katniss ja Peeta lähtevät Capitoliin valmistautumaan peliin, tribuuttien (eli sotilaiden) perheet ja ystävät saavat käydä jättämässä  hyvästinsä heille. Katniksen toinen hyvä ystävä Madge Undersee antaa Katnikselle lahjaksi onnenamuletin, joka on matkijanärhi-rintaneula.

Jäähyväisten jälkeen Katniss matkustaa Peetan kanssa Capitoliin valmistautumaan peliin. Matkalla he tutustuvat vyöhykkeensä ainoaan voittajatribuuttiin, Haymitch Abernathyyn, joka juo enemmän kuin kukaan Katniksen tuntema ihminen. Haymitch on heidän neuvonantajansa ja hän myös päättää mahdollisten sponsoreiden lahjoituksista. Perillä Capitolissa he harjoitteleva aseiden käyttöä ja selvitysmistaitoja sekä yrittävät hankkia mahdollisimman monia sponsoreita, joita he tulevat tarvitsemaan Nälkäpelin alettua, koska sponsorit voivat lähettää kilpailijoille lääkkeitä, ruokaa ja aseita. Sponsoreiden hankkimiseen järjestetään oma tilaisuus, jossa tribuutit näyttävät parasta osaamistaan. Heidän suorituksensa myös pisteytetään. Katniss ja Peeta saavat tilaisuudesta hyvin pisteitä. Katniss enemmän kuin kukaan muu jousiammuntataidoillaan ja tulisella luonteellaan, joka oli käydä hänen kohtalokseen. Ennen Nälkäpeliä järjestetään myös kilpailijoiden loistelias paljastus, jossa heidän stylistinsä ovat laittaneet parastaan, (ja Katniss ja Peeta ovatkin katsojien ennakkosuosikkeja tulipukujensa ansiosta) sekä tribuuttien haastattelut, jossa Peeta myöntää Katniksen järkytykseksi olevansa rakastunut häneen.

Nälkäpeliareenalla Katniss saa napattua itselleen runsaudensarvelta oranssin repun, jossa on hieman ruokaa ja muita hyödyllisiä tavaroita. Hän myös päättää olla liittoutumatta kenenkään kanssa ja tappavansa vain jos on pakko. Joka ilta valtavan areenan taivaalle heijastetaan kuvia surmansa saaneista tribuuteista ja Katniss huomaa olevansa joka kerta helpottunut, kun heidän joukostaan ei löydy Peetaa. Eräällä ruuan hankinta retkellään Katniss huomaa Peetan liittoutuneen 1. ja 2. vyöhykkeiden ammattilaisten kanssa ja tuntee itsensä petetyksi. Ammattilaisetkin huomaavat hänet ja ajavat hänet puuhun. Yöllä ammattilaisten nukkuessa ja vartioidessa puun alla Katniss saa kuitenkin apua 11. vyöhykkeen tytöltä, joka neuvoo häntä pudottamaan mutanttiampiaisten pesän nukkuvien ammattilaisten päälle. Ammattilaiset pakenevat ampiaisia saaden niiltä paljon myrkyllisiä pistoja. Reitin ollessa selvä Katniss Pudottautuu puusta alas, ottaa ammattilaisten puun alle unohtamien tavaroiden joukosta tärkeimmän: jousipyssyn, mitä ammattilaiset eivät osanneet käyttää hyvin, ja liittoutuu vyöhykkeen 11 tribuutin, Rue-nimisen tytön, kanssa. Hän on vasta 12 ja tuo Katnissin mieleen  pikkusiskonsa. 

Tribuutteja kuolee yksi toisensa jälkeen, kunnes jäljellä on enää kuusi. Silloin ilmoitetaan uusi sääntö, jonka mukaan samalta vyöhykkeeltä tulevat kilpailijat voivat voittaa yhdessä Nälkäpelin, eli entisestä poiketen olisi mahdollisuus kahteen voittajaan. Katniksen kuultua tämän hän lähtee kiireellä etsimään Peetaa, ja hän löytääkin tämän vakavasti loukkaantuneena, lisäksi Peetalla on hengenvaarallinen verenmyrkytys, josta hän ei selviä hengissä ilman lääkettä. Katniss rukoilee Haymitchin ymmärtävän lähettää Peetan verenmyrkytykseen lääkettä, jonka Katniss tietää olevan erittäin kallista. Myöhemmin kuulutuksessa kutsutaan kilpailijat juhliin runsaudensarvelle, jossa jokaiselle on tarjolla jotain, mitä he erityisesti kaipaavat. Katniss tietää sen olevan lääke Peetan verenmyrkytykseen, ja päättää lähetä hakemaan sitä henkensä uhalla.

Kirja oli kiinnostava ja luin sen kerralla. Pidin juonen kulusta ja hahmojen kehittymisestä loppua kohden. Myös Peetan ja Katniksen suhde oli mielenkiintoista seurattavaa. Kirja sopii yläkouluikäisistä ylöspäin, koska se sisältää raakuutta. Lisäksi poliittisen sisällön vuoksi nuoremmilla voi olla hankaluutta ymmärtää kaikkea.

”Nälkäpeli on romaani täynnä jännitystä, joka ei päästä hetkeksikään otteestaan.” -Stephen King

Hobitti eli sinne ja takaisin

J.R.R.Tolkienin kirja Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit or There and Back Again) on fantasiaromaani, joka kertoo Bilbo Reppuli nimisen hobitin, velho Gandalfin ja 13 kääpiön:  Dwalin, Balin, Filin, Kilin, Dorin, Norin, Orinin, Òinin, Glóinin, Bifurin, Bofurin, Bomburin ja heidän johtajansa Thorin Tammikilven matkasta lohikäärmeen valloittamalle Yksinäiselle vuorelle.

Kaikki alkaa, kun Bilbon oven taakse ilmestyy velho ja 13 kääpiötä, jotka suostuttelevat vastahakoisen rauhallista elämää arvostavan Bilbon mukaansa matkalle voroksi. Matkan tarkoituksena on saada takaisin Smaugin valloittama vuori, joka on toiminut kääpiöiden suvun linnana ja, joka on täynnä kääpiöiden tarunomaisia aarteita. Seurue joutuu matkansa aikana moniin vaarallisiin seikkailuihin: tappeluun peikkoja vastaan, Syvälle Synkmetsään eksyksiin, jättiläishämähäkkien ruokapöytään ja sotaan hiisiä vastaan sekä moniin kiperiin tilanteisiin: olemaan ilman ruokaa tai juomaa, virumaan vankilassa metsähaltioiden kylässä ja huijaamaan lohikäärmettä. Kirjassa selviää myös kuinka Bilbo sai haltuunsa Taru sormusten herrasta tutun sormuksen, ja kuinka Bilbo nokkeluutensa ansiosta selviää Klonkun kynsistä.

Aluksi juoni kehittyi hitaasti, mikä ei kylläkään ollut mielestäni paha asia, ja kerronta oli hieman jäykähköä ja vanhanaikaista, mutta siihen totuttua mielenkiintoista ja kirjaa oli vaikea laskea kädestään. Pidin myös Tolkienin tavasta tuoda vauhdikkaiden tapahtumien vastapainoksi kepeitä keskusteluja nuotion äärellä ja vierailuja Gandalfin ystävien luona, sekä hänen kehittämästään haltiakielestä ja kirjan liitteenä olevasta kartasta, jossa näkyy tarinan keskeiset paikat.

Kirja sopii kaikenikäisille fantasia-kirjoista nauttiville.

Paahde

Louis Sacharin, Paahde (Holes) oli onnistunut kirjavalinta. Se tuli luettua alusta loppuun  huomaamatta, koska se oli niin hyvin kirjoitettu sivujuonineen. Huumori kevensi mukavasti kirjassa esiintyvää epäoikeuden mukaisuutta, pahuutta ja väkivaltaa.

Kirjan päähenkilön Stanley Yelnatsin elämää varjostaa kirous, jonka aiheutti hänen isoisoisoisänsä. Kirouksen seurauksena Stanleyhyn kohdistuu jatkuvaa epäonnea. Eräänä päivänä hänen päähänsä tippuvat lenkkikengät, joista hän ajattelee olevan hyötyä hänen isänsä tutkimuksissa. Kenkiä kotiin viedessään poliisit pysäyttävät hänet ja häntä syytetään baseball-tähden kenkien varastamisesta, johon hän on syytön. Oikeudessa tuomari paheksuu Stanleyn rikosta erityisesti, koska kengät oli tarkoitus huutokaupata ja tuotolla auttaa kodittomia.

Tuomari antaa Stanleylle mahdollisuuden valita rangaistus, joko Puolitoista vuotta Nuorisovankilassa tai Greenjärven-poikaleirillä. Stanley valitsee leirin, koska hänen perheellään ei ole ikinä ollut varaa leireihin. Hän pitää leiriä hauskana ajatuksena, mutta hänen kuvitelmansa haihtuvat sitä mukaa, mitä enemmän matka etenee: leiri on aavikolla keskellä ei mitään. Siellä ei näy mitään vihreää ja järvestäkin on jäljellä pelkkä kuivunut kuoppa.

Leirillä hän saa kovaa kohtelua: Ruokaa ja juomaa on vain vähän, pahinta kuitenkin on, että joka helteinen päivä pitää kaivaa lapiolla 1,5 metrin  syvyinen ja levyinen kuoppa kuivuneen järven pohjaan, ”luonnekasvatuksen” takia, mutta myöhemmin leiriläisille selviää kuoppien kaivamisen perimmäinen tarkoitus. Leiriltä voisi hyvin karata, sillä sen ympärillä ei ole minkäänlaisia aitoja tai muitakaan esteitä, mutta leiri on ainoa paikka josta satojen kilometrien säteellä saa vettä.

Poikien välillä vallitsee hierarkia, johon sisältyy alistamista uhkailuilla ja väkivaltaa käyttämällä. Stanley kuitenkin saa pojista ystäviä, mitä hänellä ei kotona ikinä ollut. Tärkeimmäksi ystäväksi hänelle tulee Zero, joka on poikien hierarkiassakin täysi nolla.

Ajanmittaan Zero saa tarpeekseen ja hän karkaa. Leirillä Zeroa ei kaivata, hänen tietonsa vain poistetaan rekisteristä ja on kuin häntä ei olisi siellä ollutkaan. Stanley kuitenkin on  Zerosta huolissaan ja lähtee vaaralliselle matkalle etsimään ystäväänsä. Kohtalolla on kuitenkin Stanleyn varalle vielä paljon muutakin.

Kirja oli suunnattu nuorille, mutta mielestäni se sopii myös vanhemmillekin lukijoille. Itse pidin kirjasta ja se oli mielestäni mielenkiintoinen ja kirjan arvoituksellisuus säilyi loppuun saakka, kuitenkin niin että lopulta kaikkeen löytyy vastaukset.

Punainen kuin veri

Luin kirjan Punainen kuin veri, joka on Salla Simukan trilleritriologian ensimmäinen osa.

Lahjaksi saatu kirja oli jännittävää luettavaa ja jäin sitä lukiessani heti koukkuun. Erityisesti pidin siitä, kun henkilöhahmona Lumikki ei ollut mikään heikko nyhverö, joka tunkee nenänsä joka paikkaan. Päinvastoin Lumikki on vahva ja fiksu, eikä halua sekaantua asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.

Kirja alkaa kun Lumikki Andersson löytää ilmaisutaitolukion pimiöstä verestä pestyjä seteleitä ja hänet tempaistaan keskelle kansainvälistä huumekauppaa yhdessä rahojen alkuperäisten löytäjien  Tuukan, Elisan ja Kasperin kanssa. Rahojen alkuperän tutkinta johtaa lopulta salaperäisiin Jääkarhunjuhliin. Tapahtumat sijoittuvat talvisen Tampereen keskelle.

Kirja oli suunnattu nuorille aikuisille. Se oli mukavan erillainen ja erottuu omassa lajissaan kerronnallisesti ja personallisuudellaan. Suosittelen kirjaa kaikille jännityksestä nauttiville. Itse pidin paljon kirjasta, koska se oli realistisen tuntuinen, vaikka tosielämässä tapahtumat olisivat aika epätodennäköisiä. Lisäksi pidin kirjan ulkoasuun liittyvästä viehättävästä yksityiskohdasta: kirjan sivujen reunat olivat punaiset.

Lumoava Kirous

Kaverini suosittelivat minulle luettavaksi kirjaa Lumoava kirous (Beautiful creatures), jonka kirjoittajaina ovat Kami Garcia ja Margaret Stohl. Kirja oli juonellisesti hyvä, mutta päähenkilön rooliin minun oli vaikea eläytyä. Henkilönä Ethan jäi jotenkin etäiseksi ja suurpiirteiseksi, lieneekö syy ollut siinä, että kirjassa on kaksi kirjoittajaa. Lisäksi Ethanin ja Lenan välinen suhde jäi mielestäni valjuksi muistuttaen enemmän ystävyyttä, kuin rakkautta. Kirjaan on kuitenkin kolme muutakin osaa (joita ei ole vielä suomennettu), joten toivon, että Ethan hahmona vielä selventyy.

Ethan Wate on Gatlin-nimisen pikkukylän kasvatti, joka on aina noudattanut kylän sääntöjä. Gatlin on kaupunki johon ei koskaan muuta ketään, sinne synnytään ja kuollaan. Siksi Ethan haaveileekin muuttavansa Gatlinista mahdollisimman kauas, koska hän ei enää kestä kaupungin ahdistavaa ilmapiiriä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Ethan alkaa nähdä painajaisia tuntemattomasta tummahiuksisesta tytöstä, jota hän yrittää pelastaa yö toisensa jälkeen siinä onnistumatta.

Lukion toisen vuoden alussa kouluun ilmestyy uusi tyttö, Gatlinin erakon Macon Ravenwoodin sukulainen, Lena Duchannes. Ethan tunnistaa Lenan oitis unistaan. Kaupunki ei kuitenkaan ota Lenaa avosylin vastaan ja muiden syrjiessä ja kiusatessa Lenaa hänen outouksiensa takia, Ethan kiinnostuu tytöstä yhä enemmän ja rakastuu. Lenalla on kuitenkin synkeä salaisuus: hän kuuluu loihtija-sukuun, ja kohtalo ratkaisee jääkö Lena hyväksi vai kääntyykö hän pimeyteen, ja saavatko Ethan ja Lena toisensa.

Suosittelen kirjaa luettavaksi niille, jotka pitävät fantasiasta ripauksella synkkyyttä ja romantiikkaa. Jään odottamaan kirjan tulevia käännösosia, sillä haluan tietää miten tarina päättyy. Lisäksi toivon, että jatko-osat tuovat tarinan puuttuvat palaset kohdilleen. Kirja oli kaiken kaikkiaan ihan hyvä lukukokemus.

Kesäyön unelma

Sir Edvin Landseer, Kesäyön unelma

Yksi oudoimmista lukukokemuksistani on William Shakespearen näytelmä Kesäyön unelma (A Midsummer Night´s dream), josta on monia eri versioita, kuten Juhannusyön uni tai kesäyön uni.
Halusin muuten vaan tutustua vanhaan kirjallisuuteen ja runolliseen ilmaisutapaan.

Vaikka teos oli sivumäärältään pieni, oli se minulle haastavaa luettavaa, sillä sen kieli oli vanhaa ja 15-vuotiaan vaikeaa ymmärtää. Kirjoitustyyli oli mielestäni hyvin kankeaa ja tapahtumat erikoisia, mutta juuri siksi kiinnostavia.

Näytelmän pääteemana on rakkaus ja sen tapahtumat sijoittuvat Antiikin Kreikkaan, jossa keijut aiheuttavat väärinkäsityksiä ihmissuhteisiin lemmenjuomillaan, kieroilullaan ja taioillaan. Kirjan tapahtumat on rakennettu Ateenan kuningas Theseuksen ja amatsoni Hippolyteen häiden ympärille.
Tarinan draamassa kaksi Ateenalaista miestä: Lysander ja Demetrius ovat rakastuneet samaan naiseen Hermiaan, joka rakastaa Lysanderia, mutta hänen ystävänsä Helena Demetriusta. Hermian isä kuitenkin pitää  Demetriuksesta, eikä anna Hermian naida Lysanderia. Kuningas Theseuksenkin mielestä Hermian on taivuttava isänsä tahtoon. Niinpä Lysander ja Hermia päättävät karata yhdessä kaupunkia lähellä olevaan metsään. Helena kuitenkin kertoo rakastavaisten suunnitelman Demetriokselle, joka lähtee oitis karkureiden perään Helena kintereillään.

Theseuksen häihin osallistumaan tulleet Oberon (keiju kuningas) ja Titania (keiju kuningatar) ovat leiriytyneet samaan metsään rakastavaisten kanssa tietämättään. He ovat riidoissa, koska Titania ei suostu luovuttamaan ottopoikaansa Oberonin ns. palvelijaksi ja Oberon miettii kostosuunnitelmaa.
   Samaisessa metsässä on myös  joukko käsityöläisiä, jotka ovat tulleet harjoittelemaan näytelmää kuninkaan häihin. (Puutiainen, Pulma, Huilu, Kirso ja Hotka)

Oberon keksii kostosuunnitelmansa ja lähettää Puck-nimisen tontun hakemaan rohtoa, jonka saaja rakastuu ensisilmäyksellä seuraavaksi vastaan tulevaan ihmiseen tai eläimeen. Puck kuitenkin möhlii tehtävänsä annettuaan Titanialle rohtoa törmäten Pulmaan, joka muuttuu aasipäiseksi. Titanian herättyä hän näkee ensimmäiseksi aasipäisen Pulman ja rakastuu tähän.

Vähän äskeisen jälkeen Oberon huomaa metsässä Demetriuksen, joka kohtelee rakastunutta Helenaa välinpitämättömästi. Oberon käskee Puckin korjaamaan asian ja käyttämään rohtoa Demetriuseen.
   Puck möhlii kuitenkin tämänkin ja sekoittaa parin Lysanderiin ja Hermiaan, niinpä Lysander rakastuu rohtoa saatuaan ensi silmäyksellä Helenaan, eikä hän enää välitä Hermiasta.

Oberonin kuultua Puckin virheestä hän käyttää itse rohtoa Demetriukseen, saaden hänetkin rakastumaan Helenaan. Demetriuksen ja Lysanderin kohdatessa he alkavat taistella Helenasta. Oberonin käskemänä Puck väsyttää miehet matkimalla heidän ääniään ja johtamalla heidät harhaan öiseen metsään, kunnes he molemmat ovat niin väsyneitä, että nukahtavat.
Oberon järjestää yön aikana kaiken kuntoon: Lysander rakastuu jälleen Hermiaan, Pulma pääsee eroon aasinpäästään ja Titania lumouksestaan luovutettuaan Oberonille ottopojan. Kaikki luulevat tapahtuneita uneksi. Ristiriitoja ei enää ole ja Theseuskin hyväksyy Lysanderin ja Hermian liiton.

Teos huipentuu kömpelöön näytelmään näytelmän sisällä, jonka käsityöläiset esittävät häissä. Näytelmässä kaksi miestä suutelee toisiaan aitaa esittävän miehen lävitse.

Todennäköisesti miehet esittivät tuohon aikaan myös naisten osat, koska teatterielämää ei pidetty vielä tuolloin sopivana naisille (Shakespeare eli 1564-1616). Ajat ovat muuttuneet, juuri kukaan ei enää nykyaikana kyseenalaista naisten näyttelemistä. Suosittelen kirjaa henkilöille, jotka kaipaavat historian havinaa runouden kautta. Rakkaushan teemana on aina ajaton.