Kesäyön unelma

Sir Edvin Landseer, Kesäyön unelma

Yksi oudoimmista lukukokemuksistani on William Shakespearen näytelmä Kesäyön unelma (A Midsummer Night´s dream), josta on monia eri versioita, kuten Juhannusyön uni tai kesäyön uni.
Halusin muuten vaan tutustua vanhaan kirjallisuuteen ja runolliseen ilmaisutapaan.

Vaikka teos oli sivumäärältään pieni, oli se minulle haastavaa luettavaa, sillä sen kieli oli vanhaa ja 15-vuotiaan vaikeaa ymmärtää. Kirjoitustyyli oli mielestäni hyvin kankeaa ja tapahtumat erikoisia, mutta juuri siksi kiinnostavia.

Näytelmän pääteemana on rakkaus ja sen tapahtumat sijoittuvat Antiikin Kreikkaan, jossa keijut aiheuttavat väärinkäsityksiä ihmissuhteisiin lemmenjuomillaan, kieroilullaan ja taioillaan. Kirjan tapahtumat on rakennettu Ateenan kuningas Theseuksen ja amatsoni Hippolyteen häiden ympärille.
Tarinan draamassa kaksi Ateenalaista miestä: Lysander ja Demetrius ovat rakastuneet samaan naiseen Hermiaan, joka rakastaa Lysanderia, mutta hänen ystävänsä Helena Demetriusta. Hermian isä kuitenkin pitää  Demetriuksesta, eikä anna Hermian naida Lysanderia. Kuningas Theseuksenkin mielestä Hermian on taivuttava isänsä tahtoon. Niinpä Lysander ja Hermia päättävät karata yhdessä kaupunkia lähellä olevaan metsään. Helena kuitenkin kertoo rakastavaisten suunnitelman Demetriokselle, joka lähtee oitis karkureiden perään Helena kintereillään.

Theseuksen häihin osallistumaan tulleet Oberon (keiju kuningas) ja Titania (keiju kuningatar) ovat leiriytyneet samaan metsään rakastavaisten kanssa tietämättään. He ovat riidoissa, koska Titania ei suostu luovuttamaan ottopoikaansa Oberonin ns. palvelijaksi ja Oberon miettii kostosuunnitelmaa.
   Samaisessa metsässä on myös  joukko käsityöläisiä, jotka ovat tulleet harjoittelemaan näytelmää kuninkaan häihin. (Puutiainen, Pulma, Huilu, Kirso ja Hotka)

Oberon keksii kostosuunnitelmansa ja lähettää Puck-nimisen tontun hakemaan rohtoa, jonka saaja rakastuu ensisilmäyksellä seuraavaksi vastaan tulevaan ihmiseen tai eläimeen. Puck kuitenkin möhlii tehtävänsä annettuaan Titanialle rohtoa törmäten Pulmaan, joka muuttuu aasipäiseksi. Titanian herättyä hän näkee ensimmäiseksi aasipäisen Pulman ja rakastuu tähän.

Vähän äskeisen jälkeen Oberon huomaa metsässä Demetriuksen, joka kohtelee rakastunutta Helenaa välinpitämättömästi. Oberon käskee Puckin korjaamaan asian ja käyttämään rohtoa Demetriuseen.
   Puck möhlii kuitenkin tämänkin ja sekoittaa parin Lysanderiin ja Hermiaan, niinpä Lysander rakastuu rohtoa saatuaan ensi silmäyksellä Helenaan, eikä hän enää välitä Hermiasta.

Oberonin kuultua Puckin virheestä hän käyttää itse rohtoa Demetriukseen, saaden hänetkin rakastumaan Helenaan. Demetriuksen ja Lysanderin kohdatessa he alkavat taistella Helenasta. Oberonin käskemänä Puck väsyttää miehet matkimalla heidän ääniään ja johtamalla heidät harhaan öiseen metsään, kunnes he molemmat ovat niin väsyneitä, että nukahtavat.
Oberon järjestää yön aikana kaiken kuntoon: Lysander rakastuu jälleen Hermiaan, Pulma pääsee eroon aasinpäästään ja Titania lumouksestaan luovutettuaan Oberonille ottopojan. Kaikki luulevat tapahtuneita uneksi. Ristiriitoja ei enää ole ja Theseuskin hyväksyy Lysanderin ja Hermian liiton.

Teos huipentuu kömpelöön näytelmään näytelmän sisällä, jonka käsityöläiset esittävät häissä. Näytelmässä kaksi miestä suutelee toisiaan aitaa esittävän miehen lävitse.

Todennäköisesti miehet esittivät tuohon aikaan myös naisten osat, koska teatterielämää ei pidetty vielä tuolloin sopivana naisille (Shakespeare eli 1564-1616). Ajat ovat muuttuneet, juuri kukaan ei enää nykyaikana kyseenalaista naisten näyttelemistä. Suosittelen kirjaa henkilöille, jotka kaipaavat historian havinaa runouden kautta. Rakkaushan teemana on aina ajaton.